Olen opiskelija, joten opintotuki on minulle ajankohtainen asia. En ole kuitenkaan sitä koskaan saanut, sillä vanhempani tienaavat "liikaa". Hieman reilun 60 000 euron vanhempien yhteinen tuloraja saa minut valtion tukijärjestelmän silmissä näyttämään siltä, että vanhempani heittävät päälleni rahaa, jolla ostan koulukirjani, maksan kuljetukseni ja katan muut opiskeluista koituvat kuluni.
En minä sillä kirjoita ettenkö pärjäisi. Olen kyllä kesätyöni käynyt, joten pystyn kustantamaan omat menoni siinä määrin mitä niitä vanhempien luona asuessa edes tulee. Jopa sijoitettavaksikin on rahaa riittänyt.
Asia saattaa kuitenkin olla toisin siinä vaiheessa, kun opiskelu muuttuu toisen asteen opinnoista korkeakouluopinnoiksi, ja muutan omilleni, sillä nyt Suomen viisaat päättäjät ovat sitten selvästi löytäneet tavan saada Suomi nousuun. Panostamalla tulevaisuuteen, eli nuoriin ja opiskelijoihin antamalla heille vapaus ottaa lisää opintolainaa parantaa varmasti opiskelun laatua ja tulevien ammattilaisten pätevyyttä.
Tähän opintolainan maksimimäärän korotukseen liittyy vain pieni mutta, joka on opintorahasta neljänneksen vieminen. Entisen 370 euron korkeakouluopiskelijoiden opintorahan sijasta saavat he kohta miltei sata euroa vähemmän, eli 250e.
Olen syksyllä 2017 opintorahaleikkauksien voimaan tullessa todennäköisesti korkeakouluopiskelija. Pääsen kokeilemaan ensimmäisten joukossa jännittävää opiskelijaelämää pienemmällä opintotuella. Jos tähänkin asti on opiskelijoiden elämä ollu taloudellisesti tiukkaa, mietiskelen vain, että mistä tuon puuttuvan sata euroa kuukaudessa nyhjäisee.
"Mene töihin!" - Ei taida olla töitä jokaiselle opiskelijalle tässä maassa, kun ei valmistuneillekaan tunnu olevan. "Ota lainaa!" - Ajattelin tähän asti, että yrittäisin pärjätä korkeakouluopiskeluaikani ottamatta lainaa elämällä opintorahalla, käyttämällä säästöjäni ja olemalla tuhlaamatta. En ostaisi autoa tai muuta kuluhirmua. Nyt rupeaa kuitenkin jo vaikuttamaan heikolta tämäkin suunnitelma, jos koko opintoraha ei riitä täyttämään edes vuokran tekemää lovea lompakossa.
Opintolainan ottaminen tuntuu meilkein pakolliselta. En olisi toivonut joutuvani ottamaan koskaan mitään muuta lainaa, kuin korkeintaan asuntolainan. Raha-asioista vähän ymmärtävänä tajuan sen, että yleensä lainan ottaja on se, joka siinä jotain häviää. Korko juoksee, mutta väärään suuntaan. Sijoittajana mieluummin itse myöntäisin lainoja kuin ottaisin, ja näin olen tavallaan tehnytkin vertaislainapalvelujen kautta.
Opintolainaan kuitenkin ilmeisesti liittyy jonkunlainen opintolainahyvitys, eli osa (30%?) lainasta on ikään kuin ilmaista rahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Kyllä minulle ilmainen raha kelpaa, mutta jää siihen vielä ne kaksi kolmasosaa velkasummasta maksettavaksi takaisin. Ennen opintorahan leikkausta olisi voinut tämän opintolainan vaikkapa sijoittaa ja maksaa sitten sen vaadittavan 2/3 summasta takaisin heti kun mahdollista, mutta jos rahan joutuu käyttämään elämiseen, maksaa opintolainaa takaisin ensimmäisten työvuosien palkastaan. Jos töihin siis edes pääsee.
Ymmärrän kyllä, että Suomessa asiat ovat suhteessa erittäin hyvin opintorahaleikkauksen jälkeenkin. Yhdysvalloissa jo pelkästä koulutuksesta maksetaan kymmeniä tuhansia lukuvuodessa, kun taas Suomessa se on käytännössä ilmaista. Uskon myös, että päättäjilläkin on jotain järkeä päässään ja he ovat laskeskelleet näiden leikkausten oikeasti olevan järkeviä, eikä esimerkiksi opiskelut rahattomuuden vuoksi keskeyttäneiden elättäminen maksa enempää kuin opintorahan leikkauksesta saadaan.
Moi, tutkailin vähän blogiasi ja en malttanut olla kommentoimatta tähän tekstiin. Kirjoitin itse jokin aika sitten tekstin, jossa todistin miten tämä opintotukiuudistuksen hyöty opintolainaa sijoittavalle opiskelijalle ei riipu mistään muusta kuin siitä, mikä on tuottovaatimus: http://www.omistajavaurastu.com/2016/03/opintolainalla-sijoittaminen-katso.html
VastaaPoistaOlet vielä lukiossa, mutta oletko itse ottanut opintolainaa? Ainakin vielä pari vuotta sitten kun itse kävin lukiota, sain viimeiselle vuodelle 2800 euron opintolainan, vaikka muuta opintorahaa/tukea en saanut johtuen vanhempien korkeista tuloista. Mitenhän asian laita on nykyään?
Moi!
PoistaKiitos kommentista! Pidän matemaattisesta tavastasi tarkastella asiaa. Laskujesi perusteella pelkään, että tuloksena saamasi ratkaiseva tuottoprosentti on niin korkea, että oma realistinen tuotto-odotukseni jää sen alle. Näin ollen opintolainauudistus ei minua varsinaisesti hyödytä, mutta kuten mainitsit, on opintolainan sijoittaminen silti oletuksena järkevää ja sitä aion harrastaa.
Lukio alkaa olla jo lopuillaan, enää pitäisi lakki noutaa. En missään vaiheessa edes ajatellut opintolainan ottamisen olevan mahdollista toisen asteen opintojen aikana. Varsinkin kun olin kanssasi samassa tilanteessa, eikä Kela suostunut penniäkään antamaan vanhempien tulojen takia.
Sain kuitenkin juuri kirjeen, joka toivotti minut tervetulleeksi yliopistoon. Tämä tarkoittaakin sitä, ettei minun enää tarvitse kauaa odottaa opintolainan saamista ja sen poikimaan pistämistä.
Onneksi olkoon opiskelupaikasta! Ikävä homma kyllä tuo, miten huonosti lukioikäisille kerrotaan mm. opintolainan ottamisen mahdollisuuksista. Vaikka omalla kohdallani laina meni sijoittamiseen, olisi monien kohdalla lainalle käyttöä jo lukiossa. Esimerkiksi valmennuskurssien/materiaalien hankintaan sellaisille, jotka tosissaan haluavat vaikeasti päästäviin opiskelupaikkoihin.
PoistaOta huomioon, että laskuissani olin melko pessimistinen esimerkiksi keskimääräisen korkoprosentin suhteen. Uudistuksesta voi siis olla hyötyä myös pienemmillä tuottotavoitteilla. Onneksi kuitenkin opintolainan sijoittaminen pysyy aina kannattavana, vaikka uudistus ei kaikkia hyödytäkään samalla tavalla.